perjantai 1. lokakuuta 2010

Tilanpuute ja luopumisen tuska

Olen aina ollut kova keräämään tavaraa. Se on lähestulkoon luonteenpiirre. Ja vaikka tavarat ovatkin ihania, niitä voi joskus olla hieman tai hieman enemmänkin liikaa.

Kun avasin eräänä aikaisena aamuna vaatekaappini oven, en saanut nuijanukutusta vaan nuijaherätyksen. Hiustenkuivaaja tippui paitahyllyltä suoraan päähäni vetäen mukanaan kahdet housut ja kolme paria sukkia paitahyllyltä niinikään. Sen lisäksi että heräsin alkavaan päivään, heräsin todellisuuteen: huoneestani loppuu säilytystila. Kaapit eivät vedä tavaraa rajattomasti.

Alkoi totaalinen kaappien tyhjennys ja siivousoperaatio. Ylimääräiset rahat menivät erikokoisiin monitoimikoreihin. Nyt, neljä päivää nuijaherätyksen jälkeen kaapissa näyttää muunmuassa tältä:







Kaappi ei edelleenkään ole tyhjä. Paitahylly on edelleen ahdettu täyteen.

Voin kuitenkin kertoa, että kaappi näyttää tuolta nyt, kun sieltä on lähtenyt pahvilaatikollinen tavaraa kierrätykseen, noin kaksi (koko huoneesta yht. neljä!!!) säkillistä turhaa, rikkinäistä tai tarpeetonta romua roskikseen sekä tämä pieni kasa tavaraa kirpputorille:



Toinen heikko kohtani on keittiön kaapit. Kuiva-aine kaappi oli niin täyteen ahdattu, että jos halusi ottaa jotain takaa, täytyi tyhjentää melkein koko kaappi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, ettei kannattanut edes yrittää mitään taikatemppuja sen suhteen. Nyt, kun kaappi on järjestetty ja siivottu, on se edelleen hyvin täyteen ahdattu, mutta ainakin siistimmän näköinen.



Ennen huoneen siivousoperaatiota päätin, että jokainen tavara joka ei mahdu siististi kaappeihin, lähtee kirpputorille. Muutaman tavaran kohdalla mietin pitkään. Kivannäköinen paita, ostettu vuonna 2005, voisin vielä käyttää mikäli olisin kaksi kokoa pienempi. Rakkaista vaatteista on joskus vaikea luopua, vaikkei niillä mitään teekkään. No, kaikkea ei voi saada eikä jokaista tavaraa säästää.

Siisteihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua! :)

1 kommentti:

BellaGodiva kirjoitti...

Niin olen samaa mieltä kanssasi että kaikkea ei vaan voi säästä eikä saada! Varsinkin, kun asuu kaupungilla. Maalla asiat ovat ehkä hiukan toisin. Itsekkin hamstraan tavaraa ihan liikaa, mutta koitan samalla viedä aina saman verran tavaraa kirpikselle mitä ostankin!