Joulu oli ja meni

... kuten uusivuosikin!

Mitään en oo tehny, missään en oo käyny, mut bloggailu on jääny.

Melkeimpä ainoa joululahjatoiveeni oli saada rakennekynsientekosetti. Sain sen. Siihen meni kuitenkin niin suuri osa joululahjabudjetista, etten muuta kovin suurta saanutkaan. Enkä olisi kyllä missään nimessä tarvinnutkaan.

Sain ystävältäni ihanan Anna-Mari Kaskisen runokirjan. Joltakin muulta sain ihastuttavan sormustelinekorkokengän suloisessa pussukassa.

Ystävyys on kuin lintu,
yllätys ihmeellinen.
Silloin kun et odottaisi,
kuulla voit laulun sen.

Aamussa sarastavassa
siipi jo värähtää
kertoen: joku on tullut
keskelle ikävää.

Ystävyys on kuin lintu,
kahlita sitä et voi.
Kiittäen voit ottaa vastaan
sen mikä tuulessa soi.

Anna-Mari Kaskinen

Karkkia, suklaata, konvehteja... Yök! Ei enää yhtään!
Sain vähintään kilon suklaata. Jotenkin alkaa tuntua siltä, ettei tee enää mieli. Ei sitten yhtään.

Tänä jouluna sain todella paljon Muumi-aiheisia juttuja. Ihana Mymmeli-purkki näkyy kuvassa. Niiden lisäksi sain kivan Muumiyöpaidan, tyynyliinan sekä mahdottoman ihanat Fiskarsin Muumipappa-sakset.

Sain huippukätevän kannellisen kahvimukin! Kyllä nyt kelpaa ottaa aamukahvit tai teet mukaan, kotona kun en sitä kuitenkaan ikinä ehdi nauttimaan.

Clipperin tee on ylihyvää! Jos joku ei ole vielä kokeillut, suosittelen lämpimästi.

Millä sinä siivoat?

Tarvitsisin ehkä uuden lattiamopin. Meillä on yhteiskäytössä joku ikivanha Viledan älyttömän huono ja epäkäytännöllinen (ja epähygieeninen?!) luuttu. Haluaisin kenties ihan oman henkilökohtaisen mopin, joka säilyisi sitten useampia vuosia. Siksi en halua ostaa mitään halpaa joka hajoaa lähes saman tien. Jos jollain on jotain kokemuksia seuraavista lattianpesuvälineistä ja niiden käytännöllisyydestä ja kestävyydestä, kuulen niitä mielelläni.

Sinin monitoimimoppi olisi aika klassinen valinta. Se on ihan käteväksi havaittu, muttei mielestäni mitenkään erikoinen tai joukosta erottuvan hyvä. Hinta 22.45€ (NetAnttila).

Viledan UltraMax levymoppia sankoineen mainostetaan kätevänä, kädet kuivana pitävänä "levymoppijärjestelmänä." Kerran olen kyseistä moppia päässyt kokeilemaan. Pidin tukevasta nappikiinnityssysteemistä. Moppi oli myös helppo taittaa kahtia pelkästään jalan avulla. Sanko kuivaussysteemeineen taas on mielestäni lähinnä kaunis ajatus. Moppia ei saanut tarpeeksi kuivaksi puristimen avulla, jotta sillä olisi viitsinyt sellaisenaan luututa lattiaa. En tosin tiedä johtuiko tämä kuitenkaan itse systeemistä, vaiko sen osaamattomasta käytöstä? Vileda UltraMax levymoppi 21.90€ ja sanko puristimineen 12.90€ (Motonet.)

Toisaalta mietin olisiko levymoppia parempi vaihtoehto sittenkin liuskamoppi. Viledalta olisi tarjolla Supermocio 3Action, jonka esittelyssä hehkutetaan sen monipuolisia toimintoja kiinnittyneen ja kuivuneen lian puhdistavasta osasta rasvatahrojen poistajan kautta aina irtolian ja murujen keräävään osaan asti. Kuulostaa hyvältä. Ehkäpä jopa liian hyvältä. Onko kenelläkään kokemuksia tämän käytöstä? Niitä kuulisin mielelläni. Hintaa en tälle pikaisella googlettamisella löytänyt. Kiinnostava tuote kuitenkin.

Olen jotenkin aina pitänyt liuskamoppeja huonoina ja epäkäytännöllisinä, kunnes kerran pääsin kokeilemaan Sinin parkettimoppia. Yllätyin iloisesti. Puristimen avulla kääntämällä sai mopin kuivaksi niin, ettei käsiä oikeasti tarvinnut kastella. Mopin avulla oli helppo keräillä imurilta selvinneen roskat ja pölypallerot. Tämä on sellainen tuote, josta monella on ennakkoluuloja, mutta minä suosittelen kokeilemaan. Hinta 19.90€ (Kärkkäinen) sisältää varren, moppiosan sekä 10 litran ämpäriin helposti kiinni loksautettavan kuivauspuristimen.

Kiinnostamaan minua jäi, eroaako Sinin mikrokuitu tehomoppi, joka on ainakin kuvan mukaan hyvin samanoloinen kuin parkettimoppi, kovastikin edellämainitusta. Tehomoppia mainostetaan hyvänä nurkkien ja vaikeiden paikkojen sekä jalkalistojen puhdistajana. Sini mikrokuitu tehomoppi 12.50€ (Kärkkäinen.) Hintaan ei sisälly vartta eikä kuivauspuristinta.

Millä sinä siivoat? Mikä sinusta vaikuttaisi fiksulta ostokselta? Satutko tietämään muita varteenotettavia vaihtoehtoja? Kuten jo sanoin, kuulisin erittäin mielelläni mielipiteitä. :)

Pienen pojan KIASMA -päivä

Vietiin kahden kaverini kanssa pikkuveljeni Emppu, 7v., Kiasmaan. Ensin pohdin pitkään, ymmärtääkö nuori herra arvostaa modernia taidetta ensinkään, mutta yllätyin enemmän kuin iloisesti. Reissu oli tosi kiva! Kaikilla oli hauskaa. Kiasmassa on jotain kaiken ikäisille. Järjestetty juttu - ja Cream -näyttelyt olivat meidän lempparit.

Paras taideteos on sellainen, johon pääsee hyvin sisälle. Välillä jopa kirjaimellisesti...

Vaikka Emppu olikin mukana, ehdittiin me tytötkin katsella taidetta melkein kyllästymiseen asti. Jollakin on hieman kummallinen lääkekaappi:

Kaikenkaikkiaan reissu oli magee ja voin suositella Kiasmaa kaikille, jotka lähettyvillä pyörivät, jos ei ole vielä sattunut käymään. Meille reissu tuli halvaksi; alle 18-vuotiaat pääsevät nimittäin ilmaiseksi.

Tilanpuute ja luopumisen tuska

Olen aina ollut kova keräämään tavaraa. Se on lähestulkoon luonteenpiirre. Ja vaikka tavarat ovatkin ihania, niitä voi joskus olla hieman tai hieman enemmänkin liikaa.

Kun avasin eräänä aikaisena aamuna vaatekaappini oven, en saanut nuijanukutusta vaan nuijaherätyksen. Hiustenkuivaaja tippui paitahyllyltä suoraan päähäni vetäen mukanaan kahdet housut ja kolme paria sukkia paitahyllyltä niinikään. Sen lisäksi että heräsin alkavaan päivään, heräsin todellisuuteen: huoneestani loppuu säilytystila. Kaapit eivät vedä tavaraa rajattomasti.

Alkoi totaalinen kaappien tyhjennys ja siivousoperaatio. Ylimääräiset rahat menivät erikokoisiin monitoimikoreihin. Nyt, neljä päivää nuijaherätyksen jälkeen kaapissa näyttää muunmuassa tältä:

Kaappi ei edelleenkään ole tyhjä. Paitahylly on edelleen ahdettu täyteen.

Voin kuitenkin kertoa, että kaappi näyttää tuolta nyt, kun sieltä on lähtenyt pahvilaatikollinen tavaraa kierrätykseen, noin kaksi (koko huoneesta yht. neljä!!!) säkillistä turhaa, rikkinäistä tai tarpeetonta romua roskikseen sekä tämä pieni kasa tavaraa kirpputorille:

Toinen heikko kohtani on keittiön kaapit. Kuiva-aine kaappi oli niin täyteen ahdattu, että jos halusi ottaa jotain takaa, täytyi tyhjentää melkein koko kaappi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, ettei kannattanut edes yrittää mitään taikatemppuja sen suhteen. Nyt, kun kaappi on järjestetty ja siivottu, on se edelleen hyvin täyteen ahdattu, mutta ainakin siistimmän näköinen.

Ennen huoneen siivousoperaatiota päätin, että jokainen tavara joka ei mahdu siististi kaappeihin, lähtee kirpputorille. Muutaman tavaran kohdalla mietin pitkään. Kivannäköinen paita, ostettu vuonna 2005, voisin vielä käyttää mikäli olisin kaksi kokoa pienempi. Rakkaista vaatteista on joskus vaikea luopua, vaikkei niillä mitään teekkään. No, kaikkea ei voi saada eikä jokaista tavaraa säästää.

Siisteihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua! :)

Olen ollut pitkään hiljaa, eikä ole ollut mitään kerrottavaakaan...

koska koti on toiminut viimeaikoina sairastupana. Kohta viikon olen lähinnä syönyt ja nukkunut. Perjantaina kävin lääkärillä ja pahaksi äitynyt poskiontelotulehdushan se oli sitten kyseessä. Siihen päälle kurkkukipu, kamala nuha ja muutenkin heikko olo ei ole ollut kovin mukava yhdistelmä. Joku virus, veikkasi lääkäri.

Kämppä on kuin pommin jäljistä, koska suoraan sanottuna ei ole siivoaminen pahemmin viime päivinä kiinnostanut. Vieläkään en läheskään terve ole, mutta suunta on parempaan päin.

Ajankuluksi ostin Graffiti meissä - leffan. Harrastelijoiden tekemä leffa oli ihan huippu. Mitä meistä tuli -elokuvan tekijöiltä aikaisempi elokuva. Olihan tämä nähtävä, koska Mitä meistä tuli teki silloin suuren vaikutuksen.

Ja koska aikaa on ollut, aloitin pari päivää sitten myös lankojen tuhoamisoperaation. Kaikista minikeristä, joita ei oikeasti mihinkään tarvitse, päätin kasata kaulaliinan. Jonkin verran olen jo edennyt projektissani. Sängyn pohjalla on aikaa väkertää.

Vaikka olo on aika hirmuinen välillä, olin tänään jo koulussa. Nimittäin huomasin, että ei tarvitse montaakaan tuntia enää olla poissa, kun tipun kursseilta. Se olisikin sitten huonompi homma, joten pakko kai se on vähän puolikuntoisenakin sinne kouluun raahautua. Mutta otetaan iisisti. :)

Paljon onnea

... minä itse!

Taas on vuosi vierähtänyt ja ollaan hieman vanhempia ja viisaampia. Synttäreitä en sen kummemmin vielä juhli, viikonloppuna sitten enemmin. Koulussa sain muutamilta ystäviltä suklaata ja karkkia. Ihan kiva, kun kaverit muisti. :)

Ja tältä näyttää Iida tänään, tasan 17 vuotta syntymänsä jälkeen:

Vaatteeton

...no ei nyt sentään!

Havahduin pari päivää sitten siihen tosiasiaan, ettei minulla ole yhtäkään normaalia valkoista/mustaa perusvaatetta. Jos jotain on, ne ovat kaikki jotain juhlavaatteita, tai muuten ei aivan perusvaatteita. Asialle piti äkkiä tehdä jotain. Sain taas hyvin (teko)syyn lähteä shoppailemaan, rajana vain musta ja valkoinen!

2-pack kivoja perus teeppareita H&M:ssä taisivat kustantaa 9.95e. Kivoja, kevyitä ei kovin paksuja paitoja. Tosi mukavat urheillessa ja näillä helteillä.

Ihana puuvillatakki Anttilan tasaraharekistä 10e. Näitä oli jäljellä pilvin pimein, ihmettelen kovin että miksi. Istuu hyvin, mukavan pehmeä päällä ja muutenkin klassinen aina käyvä perusvaate. No, kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan ymmärtää.

Citymarketista kivat lenkkihousut 14.95e. Nämäkin olivat tosi kivat päällä, sekä istuivat hyvin. Kangas näissäkin ihanan pehmeää ja kivan tuntuista päällä.

Loppuun vielä ihan perus teeppari 6.95e, sekä päällä tosi kivan näköinen hihaton pitkä tunikatyyppinen trikoopaita 9.95e. Se näytti päällä tosi kivalta, vaikka onkin maailman yksinkertaisin vaate. Myös tunikapaita on musta, vaikka kamera sen värin hieman ruskeahkoksi päättikin muuttaa.

Ja koska nyt ryhdyin yhtäkkiä niin kovin mustavalkoiseksi ihmiseksi, piti kynnetkin lakata teeman mukaan vaaleiksi. ;)