Ötököitä ja aarteita

Eilen iltapäivällä ollessani pienellä kevätretkellä rannalla äitini ja pikkuveljeni Empun kanssa havahduin tajuamaan: täällä on kesä! Keräsimme pieniä kiviä koristuksiksi takapihalle. Kesken kirkkaan ilman ja aurinkopaisteen kamalan voimakas kaatosade yllätti. Juoksin kalliolle ja kävin pitkäkseni siihen, vaikka vaatteeni olivatkin aivan läpimärät. Sade raikasti. Sen jälkeen oli erittäin ihana ja positiivinen mieli.

Ilma oli eilen kyllä kummallinen. Aurinko paistoi kuumasti ja aivan yhtäkkiä alkoi kamala kaatosadekuuro. Tätä tapahtui usein. Myös isoja rakeita tuli yhdessä vaiheessa. Toisaalta, vaikka olimmekin likomärkiä, oli tämä hauska aloitus kesälle. Jokapuolella vihertää, kukat alkavat kukkia ja eläimet ja ötökät tulla esiin piiloistaan.

Etanoitakin oli - ja paljon! Piti oikein varoa ettei astu päälle kun tallustaa pitkin pikkupolkuja. Bongasin myös läpimärän ampparin kaatosateessa. Siinä se istuskeli voikukan päällä kun me juoksimme kirkuen sateensuojaan. Hauskaa. Inhoan ötököitä ja örriäisiä jos ne tulevat lähelle. Kauempaa tarkasteltuna niitä on kiva seurata. Jonkin sortin ällötys niitä kohtaan kuitenkin on.

Lisää kivaa! Kaivoin mummin vajasta vanhat peltirasiat, beigen ja vaaleanpunaisen, jotka voi kasata päällekkäin. Sarjaan on kuulunut myös kansi ja vihreä rasia, mutta valitettavasti ne ovat joutuneet kaatopaikalle. Höh. Lisäksi löytyi muovinen kukkapurkin päällinen, muovinen varaostoskassi sekä aina niin ihanat puiset rakennuspalikat, joista kokoan jonkinlaisen linnan hyllylle. Ehkä. Kaikenkaikkiaan eilinen oli huippupäivä kaikkine sadekuuroineen.